Meidän osaltamme päivä starttasi jo hyvissä ajoin käytiin. klo: 14.00 olimme sopineet tapaavamme Lutakossa. Perinteiseen tapaan porukka valui paikalle joustaviin työaikoihin vedoten, tuo ei kuitenkaan haitannut, sillä tekniikkaporukalla oli kyseiset aikataulut myös käytössä. Hetki jos toinenkin vierähti kaikkien tehdessä omia askareitaan, taskubiljardin ollessa harrasteista suosituin. Ennen myGRAINin saapumista paikalle, olimme saaneet tehtyä melkoisen kattavan soundcheckin, testanneet valot sekä virittäneet videokamerat toimintavalmiuteen. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun kaikki onnistui ilman suurempia ongelmia. MyGRAINin virittäessä tavaroitaan osa porukastamme siirtyi Lutakon alakerran kahvioon pelaamaan Wayne Gretzky 3D hockey kolikkopeliä. Turnauksen voittajaa emme koskaan saaneet selville, mutta palkitsimme itsemme kuitenkin isoilla tuopeilla olutta.
Asiakkaille ovet aukesivat klo: 20.00. Hitaasti, mutta varmasti porukkaa alkoi valumaan baaritiskille notkumaan. Paikalle oli saapunut kiitettävä määrä enemmän tai vähemmän tuttuja henkilöitä, joiden kanssa tulikin kevyesti humalluttua. Kaatokännissä ei kenenkään bändin jäsenen ollut suotavaa olla ennen vetoa, sillä settilista koostui uuden levyn materiaalista jota ei koskaan ennen oltu soitettu livenä, lisää jännitystä esiintymiseen toivat videokamerat. Keikka kuvattaisiin ja julkaistaisiin DVD-levynä virallisen CD-julkaisun kylkiäisenä samassa paketissa! Aika buenoa ellen sanoisi.
MyGRAIN aloitti settinsä hieman kymmenen jälkeen, muutaman kappaleen kerkesin kuuntelemaan ennen kuin karkasin takahuoneeseen rauhoittumaan ja kevyesti humaltumaan. Oliko se tässä vaiheessa enää niin kevyttä, sitä on hankala arvioida. Seurueesta takahuoneen syövereistä löytyi myös The Savioursin pojat rekvisiittaansa testaillen. Pian koittikin herrojen esiintyminen, olihan sitä pakko mennä eturiviin ihastelemaan kuinka miehen sukukalleuksista roikkuu oluttynnyri. Erittäin komeastihan se heilui, taidan jättää kuitenkin itse kokeilematta. Tässä vaiheessa iltaa porukkaa oli ilmestynyt paikalle jo erittäin mukavasti, mikä ei todellakaan ollut väärin.
Savioursien jälkeen pikaisesti takahuoneeseen, muutamat jallupaukut, puvut päälle ja henkistä valmistautumista koitokseen. Intro lähti soimaan puolen yön paikkeilla, miehet lavalle, taisteluvälineet esiin ja matkaan. Porukkaa oli todella mukavasti valunut baarin puolelta lavan eteen asti. Riehakasta moshpittiäkin todistettiin muutamaan otteeseen, vaikka suurin osa kappaleista olikin vielä tuntemattomia. Illan vaarallisin henkilö oli kuitenkin virtuoosimainen bassotaiteilijamme, joka riehaantui laittamaan yleisöstä lentäneet alushousut päähänsä.
(Kyllä, ne olivat naisen). Liekkalalla taisi vyö katketa puolessavälissä, haara-asentoa leventämällä housut kuitenkin pysyivät kuin pysyivätkin jalassa. Allekirjoittanut potki johtoja irti riehaantuessaan liikaa, lavalla tapahtui siis yhtä jos toista. Eipä juurikaan haitannut, sillä meno oli koko keikan ajan katossa. Taisi olla jopa aika helvetin hauskaakin, vaikka joku on sanonut että todellisilla hevimiehillä ei koskaan saakaan olla. Setin loputtua kravatit löysälle, pullo auki ja housut kinttuihin. Olimme saaneet jalomieliseltä ystävältä lahjaksi aikaisen joululahjan, pakettihan oli hyvin kova, sisältäen erinäisiä virvokkeita. Takahuoneeseen oli myös eksynyt suuri määrä sekalaista porukkaa, osa karkeloi saunassa, osa muuten vain ilman housuja. Meno oli riehakasta kun kenenkään ei tarvinnut pelätä enää liiallista humaltumista, nyt se oli jopa suotavaa. Ilta päättyi joskus viiden aikoihin porukan todetessa väsymyksen vievän voiton kovimmastakin juhlijasta. Kokonaisuudessaan ilta oli hyvin voitokas, näitä lisää. Kiitos ja kumarrus vielä kaikille paikalle saapuneille, toivottavasti teillä oli yhtä hauskaa kuin meillä!
HYVÄ BÄNDI!
Kuvista suuret kiitokset Jukka Hirvoselle sekä Kalle Jokiselle.
