Live at Lutakko 15.1.2010

Satuin käymään kirjastossa taannoin sivistämässä itseäni, uutuuksien joukosta löysin kirjan joka käsitteli blogitekstejä. Mielenkiinnosta avasin yhden sivun ja luin sen. Ensimmäinen virke meni kutakuinkin näin: ”Blogi jota ei päivitetä tarpeeksi usein on turha”. Koin melko riipaisevan viillon sisälläni, sillä myönnän olevani joskus hieman laiska. Ehkäpä en laiska, mutta uskottelen itselläni olevan tärkeämpääkin tekemistä. Tietysti voisin pitää yllä ajankohtaista muotiblogia jossa räväkästi kertoisin miesten klassisen pukeutumisen uusista tuulista. Toisaalta eipä tuo päivittyisi yhtään sen nopeampaa, klassinen muoti kun on sattunut pysymään jokseenkin muuttumattomana jo muutaman vuoden.

Tämän aasinsillan kautta pääsemme itse asiaan - Seikkailuun Lutakon syövereissä. Vaikka tämä retki olikin ehkä jokseenkin tuttu ja turvallinen, oli se silti yhtä mielekäs koko seurueelle. Keikkalistamme ei tällä kertaa sisältänyt suurempia yllätyksiä tai muutoksia viimeisimpiin vetoihin verrattuna. Mietimmekin kuumeisesti, kuinka voisimme yllättää yleisöä. Pitäähän kotikentällä hieman leikkiä, tutulla maalla kun ollaan.
Ratkaisuksi koitui Humppa Radiosta tjmv. soinut kappale ”Kisu – Viikonloppu”. Kyseessä ei siis ole naisartisti Chisu, vaan 70- luvulla mainetta niittänyt miespuolinen iskelmälaulaja. Jos olette joskus hyräilleet ”mulla juu-juu juustossa löytyy”, tunnette esittäjän. Maininnan arvoinen seikka on myös miehen pesti jo edesmenneen Kirkan yhtyeen rumpalina. Teimme siis keikalle uuden intron tästä kyseisetä, varsin menevästä teoksesta joka taisi aiheuttaa hieman hämmennystä yleisössä, mikä on vain positiivista.

Tuntuu jokseenkin turhalta kerta toisensa jälkeen selostella soundchekeistä ja roudaamisista vaikka nytkin ne suoritettiin tutun ja turvallisen kaavan kautta, vieläpä tavallista nopeammin!
Tällä kertaa voisin raapaista pintaa hieman makujen maailmasta, aiheena olkoon ruokailu keikkojen yhteydessä. Heti kättelyssä vedän hieman kotiinpäin ja kehun Lutakon ruokapuolta; tarjolla on lämmin ateria, leipää, tarvittavat levitteet sekä juustot ja salaatti. Vaikka lämpimän ruoan onkin tarkoitus olla lihapitoista, on siihen viittaavat raaka-aineet harmillisen usein korvattu liiallisilla viljatuotteilla. Pienestä kritiikistä huolimatta tämä ruoka maistuu allekirjoittaneelle huomattavasti paremmin kuin yleisesti tarjottavat pitsat, jotka nekin toisaalta päihittävät ”Ei meillä ole mitään tarjota, takahuoneesta saa hanasta vettä.” tyyliset ratkaisut. Lutakossa ruoka että juomapuoli on hoidettu asiallisesti loppuun, kuten kaikki muukin herrasväen saunottamisesta lähtien. Toivomaamme poreallasta tai mustia Smarties karamellejä emme ole vielä saaneet, emmekä tuskin saakkaan ennen kuin Nestlé laajentaa värivalikoimansa sateenkaaren värien ulkopuolelle.
Levymyynnistä päätellen keikka meni varsin mainiosti, pahoitteluni vielä kaikille joilta levy jäi lunastamatta, emme osanneet odottaa vastaavaa menekkiä. Voi myös olla, että myyntikojulla palvelleet neidit olivat huomattavan edustavalla päällä, sillä levyjä meni eniten keikan aikana. Lopuksi voisin mainita ostaneeni uuden puvun, se ei liity asiayhteyteen juuri mitenkään, olen vain ylpeä siitä.

Kuvista vastaa jälleen hovikuvaajan paikan lunastanut Jukka Hirvonen.

Live at Inferno Bar, Jyväskylä 11.9.2009

Pieni hetki onkin jo vierähtänyt edellisestä blogimerkinnästä, mutta äärimmäisyyksiin hiottu laatu, komeus sekä vaatimattomuus korvaavat määrän tässäkin tapauksessa. Tällä kertaa soitimme akustisen keikan Jyväskylän Inferno-baarissa. Kuinka tällaisesta kunniasta olisikaan voinut kieltäytyä, olemmehan aina valmiita uusiin haasteisiin ja seikkailuhin (Japani, Uzbekistan, USA tour). Emme kuitenkaan halunneet soittaa akustista keikkaa siinä perinteisemmässä ”Mies, kitara ja paljon sydämellä” tyylillä. Manun esiintyessä tehdään se kompromisseja säästelemättä, alusta loppuun. Kauaa ei tarvinnut viisaita päitämme lyödä yhteen, kunnes tulimme selvään lopputulokseen - Mitä överimpi uudelleensovitus, sitä parempi. Kukapa nyt koko keikkaa jaksaisi irvistellä penkillä ja soitella akustista kitaraa, saatika kuunnella vastaavaa. Mitään ei siis säästelty treenikämpillä, mukaan sovituksiin otettiin vaikutteita mm. Rockabillystä, Reggaesta ja Discosta, joidenkin kappaleiden pysyessä enemmän uskollisina alkuperäisille versioille kuin toisten. Kyseisestä ratkaisusta emme kertoneet kellekkään, emme edes keikan järjestäjälle, tämän kuului olla visusti salassa pidettävä asia!

Lauantai 11.9 koitti varsin nopeasti, mutta kerrankin voin rehellisesti sanoa, että treenasimme enemmän kuin kerran ennen keikkaa. Discossa pitää nimittäin olla munaa, jos komppi ei pysy kasassa ovat pallot silloin hukassa. Alkuillasta perinteistäkin perinteikkäämpi roudaus ja soundchekki. Tällä kertaa hommaan kului triplasti enemmän aikaa, sillä hoidimme itse PA:n paikalle. Miksaus tapahtui myös oman käden kautta. Hommien ollessa kutakuinkin kasassa vetäydyimme läheisen pitserian kautta kukin omille teillemme hetkeksi hengähtämään. Juhlatunnelma oli noussut kaikille kivasti jo hattuun kun allekirjoittanut saapui paikalle hieman ennen yhtätoista. Porukkaa oli paikalla enemmän kuin uskalsi odottaa, johan sitä puntit alkoivat hieman vipattamaan ja kainalot hikoilemaan kaikilla. Tupa oli täynnä kun herrasmiehet astuivat lavalle, jännitys katosi keikan edetessä ja tunnelma oli kaikinpuolin varsin vapautunut yleisön nauttiessa tilanteesta vähintään yhtä paljon kuin bändikin. Keikan jälkeen oli aika laittaa tanssikengät odottamaan uusia haasteita ja keskittyä yleiseen roikkumiseen. Kiitosta illasta tuli kaikilta tahoilta, joka lämmitti mieltä ja sielua samoin kuin saamamme 60 drinkkilippua. Bändiltä suuret kiitokset takaisin kaikille jotka olivat saapuneet paikalle, sekä Infernolle joka mahdollisti tämän kaiken (eikä vetänyt herneitä nenään vaikka soitimmekin vähän Discoa).











Kuvat: Jukka Hirvonen (www.metallisaurus.com)

Live at Uzbekistan 15.4.2009

Kun Manu lähtee reissuun, silloin kanssa lähdetään. Keskiviikkona 15.4 lähdimme Uzbekistaniin, jonka merkittävimmät vientituotteet ovat puuvilla, maakaasu ja kulta. Rajanaapureina löytyvät Afganistan, Kazakstan ja Kirgisia. Veikkaan, että kukaan teistä ei tiedä paikasta yhtään sen enempää, mutta kyseinen maa on kyllä olemassa. Retkelle lähdettiin Soulfallen nimisen poikaorkesterin kanssa, tai me emme lähteneet. Olimme saaneet luvan saapua paikalle myöhemmin, aina eivät aikataulut vain mene yksiin. Kiitokset tässä vaiheessa Soulfallenin pojille backlinen lainasta.

Tuttuun tapaan matka alkoi Lutakon Bat-luolasta kello 17.00 aikoihin, seurueemme oli liikenteessä kahdella henkilöautolla rakkaan "Monsterin" ollessa huollossa, jäsenten asettuessa autoon varsin fiksusti. Varmat kuskit, rauhalliset matkustajat toiseen ja epävarmat sekä rauhattomat matkaajat toiseen, olkoon tämä sitten huono yhtälö. Rauhattomien joukkue ei päässyt Vaajakosken ABC:tä pidemmälle kuskin tehdessä käsittämättömän u-käännöksen kohdassa, jossa sitä ei todellakaan olisi saanut tehdä. Pelti tummui, mutta miehet olivat rautaa. Poliiseja ei paikalle tarvittu, sillä kolaroija on supliikin seuramiehen maineessa, uhrin ollessa myös varsin leppoisa tapaus. Aikamme patsasteltuamme saimme uuden menopelin alle ja matka mystiseen Uzbekistaniin jatkui.

Paikalle pääsimme yhdeksän aikoihin, pikainen tsekki josta suoraan tarkastamaan takahuoneen antimet. Uusi fanimme, johon päivällä kirjaimellisesti törmäsimme, lähetti jopa tekstiviestin ennen keikkaa jossa toivotteli meille hyvää settiä. Levyä ei sentään ostanut. Kauaa ei ehtinyt viihtymään, kun soittoaika koitti. Viikonpäivään nähden paikalle oli valunut kiitettävästi porukkaa, soittokin sujui kaikilta jäseniltä ilman suurempia jäätämisiä. Allekirjoittanutkin muisti käynnistää tällä kertaa tietokoneen ennen lavalle hyppäämistä. Hyvin soittamisen ja koneen käynnistämisen muistaminen mahtoi johtua siitä, että juhlajuomaa ei ehtinyt juurikaan nauttia. Soulfallenin setin jälkeen hyppäsimme ratsuille ja lähdimme turvallisesti kotia kohti. Matkalla törmäsimme toinen toistaan eriskummallisempiin nähtävyyksiin ja eläimiin. Kokonaisuutena reissu oli varsin mahtava: saldona rytätty auto, ainakin yksi uusi fani, puoli pulloa Jallua kotiin ja tutustuminen mukaviin ihmisiin. Tänne tullaan todellakin uudestaan, suunnitelmissa on myös tutustua tulevaisuudessa Uzbekistanin villiin yöelämään, joka on puheiden mukaan todella villiä.














10 eurolla tasan 8 litraa bensaa, aika uskomatonta!














N.W.A














Uzbekistanin kulmien nilkein jätkä.














Tämä kuva on oikeasti vain todella huono.














Emme päässeet Uttavaan syömään, se olikin suljettu.










































Livekuvat nappasi Jukka Hirvonen.

Live at Pub Katse, Jyväskylä 28.2.2008

Tällä kertaa ei tarvinnut matkata Japaniin asti rokkailemaan, määränpää oli kotikulmien tuttuakin tutumpi Pub Katse Jyväskylässä, tuossa samaisessa kuppilassa on tullut notkuttua kerran jos toisenkin, maksavan asiakkaan merkeissä. Heti alkuun puntit tutisivat jo siihen malliin, että tänään tulisi paikalla olemaan melkoisesti porukkaa. Kyseinen baarihan on aina lauantaisin melkoisen tukossa, soittavasta bändistä riippumatta. Halvoilla virvokkeilla ei voi olla asian kanssa mitään tekemistä, valehtelee jos joku muuta väittää.

Päivä starttasi perinteiseen tapaan roudauksella ja soundcheckillä. Hieman pidennetyn tsekin jälkeen päätimme tutustua takahuoneen antimiin. Voi kuinka ruhtinaalliset ne olivatkaan, miksei tällaista aarrearkkua löydy jokaisen keikkapaikan syvyyksistä!? Yhteistuumin päätimme jämähtää takahuoneen hapettomaan tilaan punomaan katalaakin katalempia juonia illan varalle. Hyvässä seurassa aika rientää verkkaasti, kello oli hurahtanut jo huomattavasti kymmenen paremmalle puolelle, kun pääsimme käymään ensimmäistä kertaa baarin puolella. Porukkaa oli kerääntynyt paikalle jo varsin kiitettävästi, ei tainnut tutinat lorahtaa väärään lahkeeseen. Kauaa ei jaksanut yläkerrassa viihtyä, kyllä takahuoneen tunnelma veti enemmän puoleensa.

Sopivissa nousuissa olikin sitten aika nousta lavalle, allekirjoittanut oli unohtanu käynnistää tietokoneensa ja pitihän se Windowsin legendaarinen aloitusääni pamauttaa ilmoille ennen setin alkua. Baari oli täynnä porukkaa ja voin valehtelematta sanoa, että en ole koskaan kyseisessä kuppilassa nähnyt vastaavaa väenpaljoutta katsomassa keikkaa. Meno yltyikin melkoisen vallattomaksi, pitti pyöri, PA-kaapit olivat jatkuvasti kaatumisuhan alla ja herkkä bassotaiteilija Rinne sai juomat kompuransa päälle. Hurmoksen ja pelonsekaisin tuntein seurasin yleisön tapahtumia, arvostukseni kaikille jotka jaksoivat heilua setin loppuun asti, taistelukuntoa varmasti vaadittiin. Kiitokset muille bändin jätkille, jotka olivat sisältäneet encore biisiin humppakomppia meikäläisen tietämättä asiasta mitään. Keikan jälkeen takahuoneen syövereihin juhlimaan onnistunutta keikkaa, sekä raukeaa olotilaa. Terveisiä eräälle kitaristille, ensi kerralla saat koittaa oksentaa yksin siihen jätesäkkiin, onnistuu varmaan helpoiten. Illan lopuksi jääkaapi ammotti täydellistä tyhjyyttä. Ihan hyvä suoritus, vaikka itse sanonkin.
Suuret kiitokset Katseelle, yleisölle sekä Soppabaarille. Helkkarin hieno ilta! OHOI!

Live at Suomen Japani 17.1.2009

Tällä kertaa seurueemme suuntasi keikkamatkansa varsin
eksoottiseen paikkaan, geishojen, nuudeleiden sekä sen suuren
muurin maahan, jonka David Hasselhoff uhosi kaatavansa Looking for freedom nimisellä laulullaan. Tuota aistien valtakuntaa päätimme kutsua Suomen Japaniksi. Samanlaisesta väestöntiheydestä emme toki voi puhua, kuin siitä aidosta ja alkuperäisestä nousevan auringon maasta, mutta tällaisille pikkukaupungin kasvateille voidaan jo puhua melkoisesta kulttuurishokista.

Paikalle pääsimme muutaman tunnin myöhässä nälkäisinä, janoisina sekä erittäin epäilevinä. Takahuoneessa huomasimme kaikkien pitzzojen menneen parempiin suihin, minkäänlaisia juomia emme nähneet missään. Kyseessähän oli siis täysin alkoholiton keikka, joka kismitti porukkaamme suunnattomasti. Yksimielisesti päätimmekin pian roudauksen jälkeen siirtyä paikalliseen kuppilaan istumaan. Vieressämme istui joukko siististi pukeutuneita herrasmiehiä, ajattelimme heidän tulleen suoraan töistä istumaan yhdelle, jonka jälkeen he menisivät metroon nukkumaan. Epäilyksemme osottautui kuitenkin vääräksi huomattuamme, että baarissa alkaisi pian yksityistilaisuus. Tämä ei meitä haitannut, vaan päätimme juoda tuoppimme tyhjiksi ennen kuin lähdemme yhtään minnekkään. Onneksi emme lähteneet, sillä saimme kokea melkoisen spektaakkelin. Jollain juhlaväen jäsenistä oli syntymäpäivät, seurauksena kaikki rupesivat laulamaan onnittelulaulua harvinaisen epävireisesti. KYLLÄ, ME OLEMME SUOMEN JAPANISSA. Seuraavaksi seurue siirtyi paikkakunnan toiseen pubiin viettämään laatuaikaa. Paikalle oli lisäksemme eksynyt yksi vahvasti humaltunut paikkakuntalainen. Kertoipa siinä ohessa tarinoita Beatlesista, omista häistään sekä veti muutaman Travoltamaisen tanssiliikkeenkin sivussa.

Pelonsekaisin tuntein soittoaika lähestyi varsin uhkaavasti. Porukkaa paikalle ei juurikaan ollut valunut, muutamaa innokasta päänheiluttajaa lukuunottamatta. Keikka vedettiin varsin rutiininomaisesti läpi, kamat kasaan ja äkkiä karkuun neonvalojen sykkeestä. Onneksi Suomen Japanista ei kauaa tarvinnut matkata kotikulmille, jossa herra viina otti matkamiehet varsin avosylin vastaan. Loppujenlopuksi tulimme siihen tulokseen, että reissussa olisi voinut olla pidempäänkin. Kaikkea nähtävää ei vain pysty todistamaan yhdessä illassa, ihmeteltävää olisi riittänyt ainakin kahdeksi viikoksi. KONNICHIWA!














Näytettiin paikallisille miten Suomalainen mies moshaa.



http://www.dreamagic.com/roger/homeAlone.gif














I've been looking for freedom.


















Ihan helkkarin hyvät sapuskat.


















Käytiin viihtymässä Drag bileissä.


















It takes two to tango + 1

Live at Lutakko, Jyväskylä 5.12.2008

Tässä vaiheessa kaikille on tullut selväksi, että Sound Of Gods Absence levy löytyy kauppojen hyllyistä 11. helmikkuuta 2009. Syistä, joita en nyt jaksa alkaa luettelemaan, "julkkarikeikka" järjestettiin kuitenkin jo 5.12 Jyväskylän Lutakossa. Mukana kyseisissä karkeiloissa oli mainio myGRAIN, sekä Circus Mundus Absurduksestakin tuttujen Jussin sekä Lassin The Saviours friikkisirkusryhmä.

Meidän osaltamme päivä starttasi jo hyvissä ajoin käytiin. klo: 14.00 olimme sopineet tapaavamme Lutakossa. Perinteiseen tapaan porukka valui paikalle joustaviin työaikoihin vedoten, tuo ei kuitenkaan haitannut, sillä tekniikkaporukalla oli kyseiset aikataulut myös käytössä. Hetki jos toinenkin vierähti kaikkien tehdessä omia askareitaan, taskubiljardin ollessa harrasteista suosituin. Ennen myGRAINin saapumista paikalle, olimme saaneet tehtyä melkoisen kattavan soundcheckin, testanneet valot sekä virittäneet videokamerat toimintavalmiuteen. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun kaikki onnistui ilman suurempia ongelmia. MyGRAINin virittäessä tavaroitaan osa porukastamme siirtyi Lutakon alakerran kahvioon pelaamaan Wayne Gretzky 3D hockey kolikkopeliä. Turnauksen voittajaa emme koskaan saaneet selville, mutta palkitsimme itsemme kuitenkin isoilla tuopeilla olutta.

Asiakkaille ovet aukesivat klo: 20.00. Hitaasti, mutta varmasti porukkaa alkoi valumaan baaritiskille notkumaan. Paikalle oli saapunut kiitettävä määrä enemmän tai vähemmän tuttuja henkilöitä, joiden kanssa tulikin kevyesti humalluttua. Kaatokännissä ei kenenkään bändin jäsenen ollut suotavaa olla ennen vetoa, sillä settilista koostui uuden levyn materiaalista jota ei koskaan ennen oltu soitettu livenä, lisää jännitystä esiintymiseen toivat videokamerat. Keikka kuvattaisiin ja julkaistaisiin DVD-levynä virallisen CD-julkaisun kylkiäisenä samassa paketissa! Aika buenoa ellen sanoisi.

MyGRAIN aloitti settinsä hieman kymmenen jälkeen, muutaman kappaleen kerkesin kuuntelemaan ennen kuin karkasin takahuoneeseen rauhoittumaan ja kevyesti humaltumaan. Oliko se tässä vaiheessa enää niin kevyttä, sitä on hankala arvioida. Seurueesta takahuoneen syövereistä löytyi myös The Savioursin pojat rekvisiittaansa testaillen. Pian koittikin herrojen esiintyminen, olihan sitä pakko mennä eturiviin ihastelemaan kuinka miehen sukukalleuksista roikkuu oluttynnyri. Erittäin komeastihan se heilui, taidan jättää kuitenkin itse kokeilematta. Tässä vaiheessa iltaa porukkaa oli ilmestynyt paikalle jo erittäin mukavasti, mikä ei todellakaan ollut väärin.

Savioursien jälkeen pikaisesti takahuoneeseen, muutamat jallupaukut, puvut päälle ja henkistä valmistautumista koitokseen. Intro lähti soimaan puolen yön paikkeilla, miehet lavalle, taisteluvälineet esiin ja matkaan. Porukkaa oli todella mukavasti valunut baarin puolelta lavan eteen asti. Riehakasta moshpittiäkin todistettiin muutamaan otteeseen, vaikka suurin osa kappaleista olikin vielä tuntemattomia. Illan vaarallisin henkilö oli kuitenkin virtuoosimainen bassotaiteilijamme, joka riehaantui laittamaan yleisöstä lentäneet alushousut päähänsä.
(Kyllä, ne olivat naisen). Liekkalalla taisi vyö katketa puolessavälissä, haara-asentoa leventämällä housut kuitenkin pysyivät kuin pysyivätkin jalassa. Allekirjoittanut potki johtoja irti riehaantuessaan liikaa, lavalla tapahtui siis yhtä jos toista. Eipä juurikaan haitannut, sillä meno oli koko keikan ajan katossa. Taisi olla jopa aika helvetin hauskaakin, vaikka joku on sanonut että todellisilla hevimiehillä ei koskaan saakaan olla. Setin loputtua kravatit löysälle, pullo auki ja housut kinttuihin. Olimme saaneet jalomieliseltä ystävältä lahjaksi aikaisen joululahjan, pakettihan oli hyvin kova, sisältäen erinäisiä virvokkeita. Takahuoneeseen oli myös eksynyt suuri määrä sekalaista porukkaa, osa karkeloi saunassa, osa muuten vain ilman housuja. Meno oli riehakasta kun kenenkään ei tarvinnut pelätä enää liiallista humaltumista, nyt se oli jopa suotavaa. Ilta päättyi joskus viiden aikoihin porukan todetessa väsymyksen vievän voiton kovimmastakin juhlijasta. Kokonaisuudessaan ilta oli hyvin voitokas, näitä lisää. Kiitos ja kumarrus vielä kaikille paikalle saapuneille, toivottavasti teillä oli yhtä hauskaa kuin meillä!

HYVÄ BÄNDI!




























Kuvista suuret kiitokset Jukka Hirvoselle sekä Kalle Jokiselle.

Levyn ennakkokuuntelu Jyväskylän Infernossa

Vaikka kovin olin lupaillut, etten mainitsisi jokaista kulausta pirtelöstä, on se hieman hankalaa tapahtumasta jossa ei juurikaan muuta tehty.

Uutta, helmikuussa julkaistavaa "Sound Of God's Absence" levyä, sekä musiikkivideomateriaalia ennakkotarkasteltiin Jyväskylän Infernossa perjantaina 14.11. Kaiken piti olla valmiina iltaan mennessä, mutta aikataulumme tuntien homma meni taas minuuttipeliksi. Videomateriaalia koostettiin vielä seitsemän aikoihin, Leppäsen Lauri sekä unelmien Ville Sivonen kikkailivat videot kuitenkin näyttökuntoon juuri niin viimetingassa kuin vain voi. Rexonaa kainaloon, pari viskihuikkaa ja kalapuikkoviikset pois komistamasta naamaa. Paikalle kerkesimme kuin kerkesimmekin hieman ennen kahdeksaa, jolloin kutsuvierailla oli lupa valua paikalle. Pikainen tsekki että musiikki sekä videot toistuvat niin kuin pitääkin, hokkuspokkus videothan pätkivät. Lauri skarppina kaverina pelasti kuitenkin tilanteen hakemalla paikalle uuden DVD-soittimen.

Kutsuvieraita alkoi valua paikalle varsin kiitettävää tahtia ja pian paikka olikin tupaten täynnä. En tiedä johtuiko se stressistä, vaiko pienoisesta jännityksestä, mutta tuota olotilaa oli lievennettävä jollain. Onnekseni voin todeta juomien olleen varsin sopuhintaisia (kohtalokkain seurauksin).
Levy pyöri taustalla ja videomateriaali heti perään, mitä ilmeisemmin porukka piti kuulemastaan/näkemästään, sillä aplodit olivat ruhtinaalliset, olalle tuli taputuksia ja joku tarjosi pari juomaakin (kohtalokkain seurauksin).

Seuraavat pari tuntia menivätkin leppoisasti humaltuen muiden kaltaisten joukossa.
Näistä tunneista ei ole mitään kerrottavaa, sillä kaikkihan tietävät mitä leppoisa
humaltuminen hyvässä seurassa tuo tullessaan, superhumalan. Tämän julman kohtalon sai ehkä rankimmin kokea toveri Sivonen, joka oli melkoisessa laitapuoleisessa. Teknisen säädön takia kun jäivät miehen syömisetkin tuolta päivältä väliin. Ilta jatkui Infernon syövereissä pikkutunneille asti seurustelun merkeissä, kunnes matka jatkui tukkeja sahaamaan. Lauantaina kokkailimme tortilloja ja kaikki muistivat illan tapahtumat kristallin kirkkaasti eikä kellään ollut huono olo.

Manufacturer’s Pride kiittää kaikesta!



















Kuvat nappasi Jukka Hirvonen.