tiistai 21. huhtikuuta 2009

Live at Uzbekistan 15.4.2009

Kun Manu lähtee reissuun, silloin kanssa lähdetään. Keskiviikkona 15.4 lähdimme Uzbekistaniin, jonka merkittävimmät vientituotteet ovat puuvilla, maakaasu ja kulta. Rajanaapureina löytyvät Afganistan, Kazakstan ja Kirgisia. Veikkaan, että kukaan teistä ei tiedä paikasta yhtään sen enempää, mutta kyseinen maa on kyllä olemassa. Retkelle lähdettiin Soulfallen nimisen poikaorkesterin kanssa, tai me emme lähteneet. Olimme saaneet luvan saapua paikalle myöhemmin, aina eivät aikataulut vain mene yksiin. Kiitokset tässä vaiheessa Soulfallenin pojille backlinen lainasta.

Tuttuun tapaan matka alkoi Lutakon Bat-luolasta kello 17.00 aikoihin, seurueemme oli liikenteessä kahdella henkilöautolla rakkaan "Monsterin" ollessa huollossa, jäsenten asettuessa autoon varsin fiksusti. Varmat kuskit, rauhalliset matkustajat toiseen ja epävarmat sekä rauhattomat matkaajat toiseen, olkoon tämä sitten huono yhtälö. Rauhattomien joukkue ei päässyt Vaajakosken ABC:tä pidemmälle kuskin tehdessä käsittämättömän u-käännöksen kohdassa, jossa sitä ei todellakaan olisi saanut tehdä. Pelti tummui, mutta miehet olivat rautaa. Poliiseja ei paikalle tarvittu, sillä kolaroija on supliikin seuramiehen maineessa, uhrin ollessa myös varsin leppoisa tapaus. Aikamme patsasteltuamme saimme uuden menopelin alle ja matka mystiseen Uzbekistaniin jatkui.

Paikalle pääsimme yhdeksän aikoihin, pikainen tsekki josta suoraan tarkastamaan takahuoneen antimet. Uusi fanimme, johon päivällä kirjaimellisesti törmäsimme, lähetti jopa tekstiviestin ennen keikkaa jossa toivotteli meille hyvää settiä. Levyä ei sentään ostanut. Kauaa ei ehtinyt viihtymään, kun soittoaika koitti. Viikonpäivään nähden paikalle oli valunut kiitettävästi porukkaa, soittokin sujui kaikilta jäseniltä ilman suurempia jäätämisiä. Allekirjoittanutkin muisti käynnistää tällä kertaa tietokoneen ennen lavalle hyppäämistä. Hyvin soittamisen ja koneen käynnistämisen muistaminen mahtoi johtua siitä, että juhlajuomaa ei ehtinyt juurikaan nauttia. Soulfallenin setin jälkeen hyppäsimme ratsuille ja lähdimme turvallisesti kotia kohti. Matkalla törmäsimme toinen toistaan eriskummallisempiin nähtävyyksiin ja eläimiin. Kokonaisuutena reissu oli varsin mahtava: saldona rytätty auto, ainakin yksi uusi fani, puoli pulloa Jallua kotiin ja tutustuminen mukaviin ihmisiin. Tänne tullaan todellakin uudestaan, suunnitelmissa on myös tutustua tulevaisuudessa Uzbekistanin villiin yöelämään, joka on puheiden mukaan todella villiä.














10 eurolla tasan 8 litraa bensaa, aika uskomatonta!














N.W.A














Uzbekistanin kulmien nilkein jätkä.














Tämä kuva on oikeasti vain todella huono.














Emme päässeet Uttavaan syömään, se olikin suljettu.










































Livekuvat nappasi Jukka Hirvonen.

Ei kommentteja: