Live at Pub Katse, Jyväskylä 28.2.2008

Tällä kertaa ei tarvinnut matkata Japaniin asti rokkailemaan, määränpää oli kotikulmien tuttuakin tutumpi Pub Katse Jyväskylässä, tuossa samaisessa kuppilassa on tullut notkuttua kerran jos toisenkin, maksavan asiakkaan merkeissä. Heti alkuun puntit tutisivat jo siihen malliin, että tänään tulisi paikalla olemaan melkoisesti porukkaa. Kyseinen baarihan on aina lauantaisin melkoisen tukossa, soittavasta bändistä riippumatta. Halvoilla virvokkeilla ei voi olla asian kanssa mitään tekemistä, valehtelee jos joku muuta väittää.

Päivä starttasi perinteiseen tapaan roudauksella ja soundcheckillä. Hieman pidennetyn tsekin jälkeen päätimme tutustua takahuoneen antimiin. Voi kuinka ruhtinaalliset ne olivatkaan, miksei tällaista aarrearkkua löydy jokaisen keikkapaikan syvyyksistä!? Yhteistuumin päätimme jämähtää takahuoneen hapettomaan tilaan punomaan katalaakin katalempia juonia illan varalle. Hyvässä seurassa aika rientää verkkaasti, kello oli hurahtanut jo huomattavasti kymmenen paremmalle puolelle, kun pääsimme käymään ensimmäistä kertaa baarin puolella. Porukkaa oli kerääntynyt paikalle jo varsin kiitettävästi, ei tainnut tutinat lorahtaa väärään lahkeeseen. Kauaa ei jaksanut yläkerrassa viihtyä, kyllä takahuoneen tunnelma veti enemmän puoleensa.

Sopivissa nousuissa olikin sitten aika nousta lavalle, allekirjoittanut oli unohtanu käynnistää tietokoneensa ja pitihän se Windowsin legendaarinen aloitusääni pamauttaa ilmoille ennen setin alkua. Baari oli täynnä porukkaa ja voin valehtelematta sanoa, että en ole koskaan kyseisessä kuppilassa nähnyt vastaavaa väenpaljoutta katsomassa keikkaa. Meno yltyikin melkoisen vallattomaksi, pitti pyöri, PA-kaapit olivat jatkuvasti kaatumisuhan alla ja herkkä bassotaiteilija Rinne sai juomat kompuransa päälle. Hurmoksen ja pelonsekaisin tuntein seurasin yleisön tapahtumia, arvostukseni kaikille jotka jaksoivat heilua setin loppuun asti, taistelukuntoa varmasti vaadittiin. Kiitokset muille bändin jätkille, jotka olivat sisältäneet encore biisiin humppakomppia meikäläisen tietämättä asiasta mitään. Keikan jälkeen takahuoneen syövereihin juhlimaan onnistunutta keikkaa, sekä raukeaa olotilaa. Terveisiä eräälle kitaristille, ensi kerralla saat koittaa oksentaa yksin siihen jätesäkkiin, onnistuu varmaan helpoiten. Illan lopuksi jääkaapi ammotti täydellistä tyhjyyttä. Ihan hyvä suoritus, vaikka itse sanonkin.
Suuret kiitokset Katseelle, yleisölle sekä Soppabaarille. Helkkarin hieno ilta! OHOI!