Satuin käymään kirjastossa taannoin sivistämässä itseäni, uutuuksien joukosta löysin kirjan joka käsitteli blogitekstejä. Mielenkiinnosta avasin yhden sivun ja luin sen. Ensimmäinen virke meni kutakuinkin näin: ”Blogi jota ei päivitetä tarpeeksi usein on turha”. Koin melko riipaisevan viillon sisälläni, sillä myönnän olevani joskus hieman laiska. Ehkäpä en laiska, mutta uskottelen itselläni olevan tärkeämpääkin tekemistä. Tietysti voisin pitää yllä ajankohtaista muotiblogia jossa räväkästi kertoisin miesten klassisen pukeutumisen uusista tuulista. Toisaalta eipä tuo päivittyisi yhtään sen nopeampaa, klassinen muoti kun on sattunut pysymään jokseenkin muuttumattomana jo muutaman vuoden.
Tämän aasinsillan kautta pääsemme itse asiaan - Seikkailuun Lutakon syövereissä. Vaikka tämä retki olikin ehkä jokseenkin tuttu ja turvallinen, oli se silti yhtä mielekäs koko seurueelle. Keikkalistamme ei tällä kertaa sisältänyt suurempia yllätyksiä tai muutoksia viimeisimpiin vetoihin verrattuna. Mietimmekin kuumeisesti, kuinka voisimme yllättää yleisöä. Pitäähän kotikentällä hieman leikkiä, tutulla maalla kun ollaan.
Ratkaisuksi koitui Humppa Radiosta tjmv. soinut kappale ”Kisu – Viikonloppu”. Kyseessä ei siis ole naisartisti Chisu, vaan 70- luvulla mainetta niittänyt miespuolinen iskelmälaulaja. Jos olette joskus hyräilleet ”mulla juu-juu juustossa löytyy”, tunnette esittäjän. Maininnan arvoinen seikka on myös miehen pesti jo edesmenneen Kirkan yhtyeen rumpalina. Teimme siis keikalle uuden intron tästä kyseisetä, varsin menevästä teoksesta joka taisi aiheuttaa hieman hämmennystä yleisössä, mikä on vain positiivista.
Tuntuu jokseenkin turhalta kerta toisensa jälkeen selostella soundchekeistä ja roudaamisista vaikka nytkin ne suoritettiin tutun ja turvallisen kaavan kautta, vieläpä tavallista nopeammin!
Tällä kertaa voisin raapaista pintaa hieman makujen maailmasta, aiheena olkoon ruokailu keikkojen yhteydessä. Heti kättelyssä vedän hieman kotiinpäin ja kehun Lutakon ruokapuolta; tarjolla on lämmin ateria, leipää, tarvittavat levitteet sekä juustot ja salaatti. Vaikka lämpimän ruoan onkin tarkoitus olla lihapitoista, on siihen viittaavat raaka-aineet harmillisen usein korvattu liiallisilla viljatuotteilla. Pienestä kritiikistä huolimatta tämä ruoka maistuu allekirjoittaneelle huomattavasti paremmin kuin yleisesti tarjottavat pitsat, jotka nekin toisaalta päihittävät ”Ei meillä ole mitään tarjota, takahuoneesta saa hanasta vettä.” tyyliset ratkaisut. Lutakossa ruoka että juomapuoli on hoidettu asiallisesti loppuun, kuten kaikki muukin herrasväen saunottamisesta lähtien. Toivomaamme poreallasta tai mustia Smarties karamellejä emme ole vielä saaneet, emmekä tuskin saakkaan ennen kuin Nestlé laajentaa värivalikoimansa sateenkaaren värien ulkopuolelle.
Levymyynnistä päätellen keikka meni varsin mainiosti, pahoitteluni vielä kaikille joilta levy jäi lunastamatta, emme osanneet odottaa vastaavaa menekkiä. Voi myös olla, että myyntikojulla palvelleet neidit olivat huomattavan edustavalla päällä, sillä levyjä meni eniten keikan aikana. Lopuksi voisin mainita ostaneeni uuden puvun, se ei liity asiayhteyteen juuri mitenkään, olen vain ylpeä siitä.
Kuvista vastaa jälleen hovikuvaajan paikan lunastanut Jukka Hirvonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti