lauantai 24. tammikuuta 2009

Live at Suomen Japani 17.1.2009

Tällä kertaa seurueemme suuntasi keikkamatkansa varsin
eksoottiseen paikkaan, geishojen, nuudeleiden sekä sen suuren
muurin maahan, jonka David Hasselhoff uhosi kaatavansa Looking for freedom nimisellä laulullaan. Tuota aistien valtakuntaa päätimme kutsua Suomen Japaniksi. Samanlaisesta väestöntiheydestä emme toki voi puhua, kuin siitä aidosta ja alkuperäisestä nousevan auringon maasta, mutta tällaisille pikkukaupungin kasvateille voidaan jo puhua melkoisesta kulttuurishokista.

Paikalle pääsimme muutaman tunnin myöhässä nälkäisinä, janoisina sekä erittäin epäilevinä. Takahuoneessa huomasimme kaikkien pitzzojen menneen parempiin suihin, minkäänlaisia juomia emme nähneet missään. Kyseessähän oli siis täysin alkoholiton keikka, joka kismitti porukkaamme suunnattomasti. Yksimielisesti päätimmekin pian roudauksen jälkeen siirtyä paikalliseen kuppilaan istumaan. Vieressämme istui joukko siististi pukeutuneita herrasmiehiä, ajattelimme heidän tulleen suoraan töistä istumaan yhdelle, jonka jälkeen he menisivät metroon nukkumaan. Epäilyksemme osottautui kuitenkin vääräksi huomattuamme, että baarissa alkaisi pian yksityistilaisuus. Tämä ei meitä haitannut, vaan päätimme juoda tuoppimme tyhjiksi ennen kuin lähdemme yhtään minnekkään. Onneksi emme lähteneet, sillä saimme kokea melkoisen spektaakkelin. Jollain juhlaväen jäsenistä oli syntymäpäivät, seurauksena kaikki rupesivat laulamaan onnittelulaulua harvinaisen epävireisesti. KYLLÄ, ME OLEMME SUOMEN JAPANISSA. Seuraavaksi seurue siirtyi paikkakunnan toiseen pubiin viettämään laatuaikaa. Paikalle oli lisäksemme eksynyt yksi vahvasti humaltunut paikkakuntalainen. Kertoipa siinä ohessa tarinoita Beatlesista, omista häistään sekä veti muutaman Travoltamaisen tanssiliikkeenkin sivussa.

Pelonsekaisin tuntein soittoaika lähestyi varsin uhkaavasti. Porukkaa paikalle ei juurikaan ollut valunut, muutamaa innokasta päänheiluttajaa lukuunottamatta. Keikka vedettiin varsin rutiininomaisesti läpi, kamat kasaan ja äkkiä karkuun neonvalojen sykkeestä. Onneksi Suomen Japanista ei kauaa tarvinnut matkata kotikulmille, jossa herra viina otti matkamiehet varsin avosylin vastaan. Loppujenlopuksi tulimme siihen tulokseen, että reissussa olisi voinut olla pidempäänkin. Kaikkea nähtävää ei vain pysty todistamaan yhdessä illassa, ihmeteltävää olisi riittänyt ainakin kahdeksi viikoksi. KONNICHIWA!














Näytettiin paikallisille miten Suomalainen mies moshaa.



http://www.dreamagic.com/roger/homeAlone.gif














I've been looking for freedom.


















Ihan helkkarin hyvät sapuskat.


















Käytiin viihtymässä Drag bileissä.


















It takes two to tango + 1