Live at Inferno Bar, Jyväskylä 11.9.2009

Pieni hetki onkin jo vierähtänyt edellisestä blogimerkinnästä, mutta äärimmäisyyksiin hiottu laatu, komeus sekä vaatimattomuus korvaavat määrän tässäkin tapauksessa. Tällä kertaa soitimme akustisen keikan Jyväskylän Inferno-baarissa. Kuinka tällaisesta kunniasta olisikaan voinut kieltäytyä, olemmehan aina valmiita uusiin haasteisiin ja seikkailuhin (Japani, Uzbekistan, USA tour). Emme kuitenkaan halunneet soittaa akustista keikkaa siinä perinteisemmässä ”Mies, kitara ja paljon sydämellä” tyylillä. Manun esiintyessä tehdään se kompromisseja säästelemättä, alusta loppuun. Kauaa ei tarvinnut viisaita päitämme lyödä yhteen, kunnes tulimme selvään lopputulokseen - Mitä överimpi uudelleensovitus, sitä parempi. Kukapa nyt koko keikkaa jaksaisi irvistellä penkillä ja soitella akustista kitaraa, saatika kuunnella vastaavaa. Mitään ei siis säästelty treenikämpillä, mukaan sovituksiin otettiin vaikutteita mm. Rockabillystä, Reggaesta ja Discosta, joidenkin kappaleiden pysyessä enemmän uskollisina alkuperäisille versioille kuin toisten. Kyseisestä ratkaisusta emme kertoneet kellekkään, emme edes keikan järjestäjälle, tämän kuului olla visusti salassa pidettävä asia!

Lauantai 11.9 koitti varsin nopeasti, mutta kerrankin voin rehellisesti sanoa, että treenasimme enemmän kuin kerran ennen keikkaa. Discossa pitää nimittäin olla munaa, jos komppi ei pysy kasassa ovat pallot silloin hukassa. Alkuillasta perinteistäkin perinteikkäämpi roudaus ja soundchekki. Tällä kertaa hommaan kului triplasti enemmän aikaa, sillä hoidimme itse PA:n paikalle. Miksaus tapahtui myös oman käden kautta. Hommien ollessa kutakuinkin kasassa vetäydyimme läheisen pitserian kautta kukin omille teillemme hetkeksi hengähtämään. Juhlatunnelma oli noussut kaikille kivasti jo hattuun kun allekirjoittanut saapui paikalle hieman ennen yhtätoista. Porukkaa oli paikalla enemmän kuin uskalsi odottaa, johan sitä puntit alkoivat hieman vipattamaan ja kainalot hikoilemaan kaikilla. Tupa oli täynnä kun herrasmiehet astuivat lavalle, jännitys katosi keikan edetessä ja tunnelma oli kaikinpuolin varsin vapautunut yleisön nauttiessa tilanteesta vähintään yhtä paljon kuin bändikin. Keikan jälkeen oli aika laittaa tanssikengät odottamaan uusia haasteita ja keskittyä yleiseen roikkumiseen. Kiitosta illasta tuli kaikilta tahoilta, joka lämmitti mieltä ja sielua samoin kuin saamamme 60 drinkkilippua. Bändiltä suuret kiitokset takaisin kaikille jotka olivat saapuneet paikalle, sekä Infernolle joka mahdollisti tämän kaiken (eikä vetänyt herneitä nenään vaikka soitimmekin vähän Discoa).











Kuvat: Jukka Hirvonen (www.metallisaurus.com)

Live at Uzbekistan 15.4.2009

Kun Manu lähtee reissuun, silloin kanssa lähdetään. Keskiviikkona 15.4 lähdimme Uzbekistaniin, jonka merkittävimmät vientituotteet ovat puuvilla, maakaasu ja kulta. Rajanaapureina löytyvät Afganistan, Kazakstan ja Kirgisia. Veikkaan, että kukaan teistä ei tiedä paikasta yhtään sen enempää, mutta kyseinen maa on kyllä olemassa. Retkelle lähdettiin Soulfallen nimisen poikaorkesterin kanssa, tai me emme lähteneet. Olimme saaneet luvan saapua paikalle myöhemmin, aina eivät aikataulut vain mene yksiin. Kiitokset tässä vaiheessa Soulfallenin pojille backlinen lainasta.

Tuttuun tapaan matka alkoi Lutakon Bat-luolasta kello 17.00 aikoihin, seurueemme oli liikenteessä kahdella henkilöautolla rakkaan "Monsterin" ollessa huollossa, jäsenten asettuessa autoon varsin fiksusti. Varmat kuskit, rauhalliset matkustajat toiseen ja epävarmat sekä rauhattomat matkaajat toiseen, olkoon tämä sitten huono yhtälö. Rauhattomien joukkue ei päässyt Vaajakosken ABC:tä pidemmälle kuskin tehdessä käsittämättömän u-käännöksen kohdassa, jossa sitä ei todellakaan olisi saanut tehdä. Pelti tummui, mutta miehet olivat rautaa. Poliiseja ei paikalle tarvittu, sillä kolaroija on supliikin seuramiehen maineessa, uhrin ollessa myös varsin leppoisa tapaus. Aikamme patsasteltuamme saimme uuden menopelin alle ja matka mystiseen Uzbekistaniin jatkui.

Paikalle pääsimme yhdeksän aikoihin, pikainen tsekki josta suoraan tarkastamaan takahuoneen antimet. Uusi fanimme, johon päivällä kirjaimellisesti törmäsimme, lähetti jopa tekstiviestin ennen keikkaa jossa toivotteli meille hyvää settiä. Levyä ei sentään ostanut. Kauaa ei ehtinyt viihtymään, kun soittoaika koitti. Viikonpäivään nähden paikalle oli valunut kiitettävästi porukkaa, soittokin sujui kaikilta jäseniltä ilman suurempia jäätämisiä. Allekirjoittanutkin muisti käynnistää tällä kertaa tietokoneen ennen lavalle hyppäämistä. Hyvin soittamisen ja koneen käynnistämisen muistaminen mahtoi johtua siitä, että juhlajuomaa ei ehtinyt juurikaan nauttia. Soulfallenin setin jälkeen hyppäsimme ratsuille ja lähdimme turvallisesti kotia kohti. Matkalla törmäsimme toinen toistaan eriskummallisempiin nähtävyyksiin ja eläimiin. Kokonaisuutena reissu oli varsin mahtava: saldona rytätty auto, ainakin yksi uusi fani, puoli pulloa Jallua kotiin ja tutustuminen mukaviin ihmisiin. Tänne tullaan todellakin uudestaan, suunnitelmissa on myös tutustua tulevaisuudessa Uzbekistanin villiin yöelämään, joka on puheiden mukaan todella villiä.














10 eurolla tasan 8 litraa bensaa, aika uskomatonta!














N.W.A














Uzbekistanin kulmien nilkein jätkä.














Tämä kuva on oikeasti vain todella huono.














Emme päässeet Uttavaan syömään, se olikin suljettu.










































Livekuvat nappasi Jukka Hirvonen.

Live at Pub Katse, Jyväskylä 28.2.2008

Tällä kertaa ei tarvinnut matkata Japaniin asti rokkailemaan, määränpää oli kotikulmien tuttuakin tutumpi Pub Katse Jyväskylässä, tuossa samaisessa kuppilassa on tullut notkuttua kerran jos toisenkin, maksavan asiakkaan merkeissä. Heti alkuun puntit tutisivat jo siihen malliin, että tänään tulisi paikalla olemaan melkoisesti porukkaa. Kyseinen baarihan on aina lauantaisin melkoisen tukossa, soittavasta bändistä riippumatta. Halvoilla virvokkeilla ei voi olla asian kanssa mitään tekemistä, valehtelee jos joku muuta väittää.

Päivä starttasi perinteiseen tapaan roudauksella ja soundcheckillä. Hieman pidennetyn tsekin jälkeen päätimme tutustua takahuoneen antimiin. Voi kuinka ruhtinaalliset ne olivatkaan, miksei tällaista aarrearkkua löydy jokaisen keikkapaikan syvyyksistä!? Yhteistuumin päätimme jämähtää takahuoneen hapettomaan tilaan punomaan katalaakin katalempia juonia illan varalle. Hyvässä seurassa aika rientää verkkaasti, kello oli hurahtanut jo huomattavasti kymmenen paremmalle puolelle, kun pääsimme käymään ensimmäistä kertaa baarin puolella. Porukkaa oli kerääntynyt paikalle jo varsin kiitettävästi, ei tainnut tutinat lorahtaa väärään lahkeeseen. Kauaa ei jaksanut yläkerrassa viihtyä, kyllä takahuoneen tunnelma veti enemmän puoleensa.

Sopivissa nousuissa olikin sitten aika nousta lavalle, allekirjoittanut oli unohtanu käynnistää tietokoneensa ja pitihän se Windowsin legendaarinen aloitusääni pamauttaa ilmoille ennen setin alkua. Baari oli täynnä porukkaa ja voin valehtelematta sanoa, että en ole koskaan kyseisessä kuppilassa nähnyt vastaavaa väenpaljoutta katsomassa keikkaa. Meno yltyikin melkoisen vallattomaksi, pitti pyöri, PA-kaapit olivat jatkuvasti kaatumisuhan alla ja herkkä bassotaiteilija Rinne sai juomat kompuransa päälle. Hurmoksen ja pelonsekaisin tuntein seurasin yleisön tapahtumia, arvostukseni kaikille jotka jaksoivat heilua setin loppuun asti, taistelukuntoa varmasti vaadittiin. Kiitokset muille bändin jätkille, jotka olivat sisältäneet encore biisiin humppakomppia meikäläisen tietämättä asiasta mitään. Keikan jälkeen takahuoneen syövereihin juhlimaan onnistunutta keikkaa, sekä raukeaa olotilaa. Terveisiä eräälle kitaristille, ensi kerralla saat koittaa oksentaa yksin siihen jätesäkkiin, onnistuu varmaan helpoiten. Illan lopuksi jääkaapi ammotti täydellistä tyhjyyttä. Ihan hyvä suoritus, vaikka itse sanonkin.
Suuret kiitokset Katseelle, yleisölle sekä Soppabaarille. Helkkarin hieno ilta! OHOI!

Live at Suomen Japani 17.1.2009

Tällä kertaa seurueemme suuntasi keikkamatkansa varsin
eksoottiseen paikkaan, geishojen, nuudeleiden sekä sen suuren
muurin maahan, jonka David Hasselhoff uhosi kaatavansa Looking for freedom nimisellä laulullaan. Tuota aistien valtakuntaa päätimme kutsua Suomen Japaniksi. Samanlaisesta väestöntiheydestä emme toki voi puhua, kuin siitä aidosta ja alkuperäisestä nousevan auringon maasta, mutta tällaisille pikkukaupungin kasvateille voidaan jo puhua melkoisesta kulttuurishokista.

Paikalle pääsimme muutaman tunnin myöhässä nälkäisinä, janoisina sekä erittäin epäilevinä. Takahuoneessa huomasimme kaikkien pitzzojen menneen parempiin suihin, minkäänlaisia juomia emme nähneet missään. Kyseessähän oli siis täysin alkoholiton keikka, joka kismitti porukkaamme suunnattomasti. Yksimielisesti päätimmekin pian roudauksen jälkeen siirtyä paikalliseen kuppilaan istumaan. Vieressämme istui joukko siististi pukeutuneita herrasmiehiä, ajattelimme heidän tulleen suoraan töistä istumaan yhdelle, jonka jälkeen he menisivät metroon nukkumaan. Epäilyksemme osottautui kuitenkin vääräksi huomattuamme, että baarissa alkaisi pian yksityistilaisuus. Tämä ei meitä haitannut, vaan päätimme juoda tuoppimme tyhjiksi ennen kuin lähdemme yhtään minnekkään. Onneksi emme lähteneet, sillä saimme kokea melkoisen spektaakkelin. Jollain juhlaväen jäsenistä oli syntymäpäivät, seurauksena kaikki rupesivat laulamaan onnittelulaulua harvinaisen epävireisesti. KYLLÄ, ME OLEMME SUOMEN JAPANISSA. Seuraavaksi seurue siirtyi paikkakunnan toiseen pubiin viettämään laatuaikaa. Paikalle oli lisäksemme eksynyt yksi vahvasti humaltunut paikkakuntalainen. Kertoipa siinä ohessa tarinoita Beatlesista, omista häistään sekä veti muutaman Travoltamaisen tanssiliikkeenkin sivussa.

Pelonsekaisin tuntein soittoaika lähestyi varsin uhkaavasti. Porukkaa paikalle ei juurikaan ollut valunut, muutamaa innokasta päänheiluttajaa lukuunottamatta. Keikka vedettiin varsin rutiininomaisesti läpi, kamat kasaan ja äkkiä karkuun neonvalojen sykkeestä. Onneksi Suomen Japanista ei kauaa tarvinnut matkata kotikulmille, jossa herra viina otti matkamiehet varsin avosylin vastaan. Loppujenlopuksi tulimme siihen tulokseen, että reissussa olisi voinut olla pidempäänkin. Kaikkea nähtävää ei vain pysty todistamaan yhdessä illassa, ihmeteltävää olisi riittänyt ainakin kahdeksi viikoksi. KONNICHIWA!














Näytettiin paikallisille miten Suomalainen mies moshaa.



http://www.dreamagic.com/roger/homeAlone.gif














I've been looking for freedom.


















Ihan helkkarin hyvät sapuskat.


















Käytiin viihtymässä Drag bileissä.


















It takes two to tango + 1